Mies istui sängylle ja katseli hetken nukkuvaa lasta. Rakkaus ja huoli repivät hänen sisintään. Hän ei näkisi poikaansa pitkään aikaan. Levottomat ajat olivat alkamassa ja hän tulisi seisomaan ensimmäisessä rintamassa, kun myrsky saavuttaa läntisen valtakunnan.
"Poikani, olet syntynyt aikana, josta opettajamme tulevat kertomaan tarinoita historian luennoilla. Myrsky ja tuho ovat saavuttaneet valtakuntamme. Levottomuudet rajaseuduilla ovat kestäneet jo reilun vuoden. Ne on uutisoitu paikallisina konflikteina, mutta tiedämme, että ne ovat osa laajempaa operaatiota, joka on juuri käynnistymässä. Soluttautujia liikkuu rajojemme sisällä ja tietoverkkomme ovat jatkuvien hyökkäyksien kuormittamat. Tänään alkoi hyökkäyksen toinen vaihe. Internet ja maailmantalous, sellaisina kuin minä ne olen oppinut tuntemaan, tulevat romahtamaan lähivuosien aikana. Väistämätöntä voi vain viivyttää. Tiedon ja tavaran, logististen ketjujen katkeamisen jälkeen, koko maailman valtaa kaaos, joka vie meidät hyökkäyksen kolmanteen vaiheeseen, aseelliseen konfliktiin. Sotaan ilman lippuja ja uniformuja. Vain harva voi erottaa ystävän vihollisesta. Opportunismin ja itsesäilyttämisen vaisto muokkaavat rintamalinjoja, kun joukkoregressio ajaa ihmiskunnan syvään alemmuuden tilaan."
"Voin vain toivoa, että rintamalinjamme pitää, eikä veli nosta miekkaa veljeään vastaan. Tuntematonta uhkaa vastaan, ainoa pelastuksemme ovat veljeys, ystävyys ja rakkaus. Luottamus on voima, jolla me voimme torjua pelon ja tuhon symboleita kantavan vihollisen. Opettele kuuntelemaan sydäntäsi, erota hyvä ja aidosti vilpitön teko, tunnista ystävän kasvot tuntemattomien joukosta. Sinun aikasi on vasta alkamassa. Nuku nyt levollisesti. Minun velvollisuuteni on huolehtia siitä, että aurinko nousee horisontista sinäkin päivänä, kun vastuu tulevaisuudestamme on siirtynyt sinun harteillesi."
Poika tunsi, kuinka isän painava käsi liukui pitkin hiusrajaa ja pörrötti hänen tukkaansa kevyesti. Hän ei ollut tottunut siihen, että isä puhui työstään tai valtakunnan asioista. Hän oli usein yrittänyt kysyä niistä, mutta vastaukset olivat olleet aihetta vältteleviä. Lyhyen hetken kuluttua isä nousi sängyltä ja poistui huoneesta.
---
Muistojen tapahtumista oli jo yli kaksi vuosikymmentä aikaa, mutta Justus muisti hetken, kuin eilisen päivän. Isäänsä hän ei ollut tavannut sen jälkeen ja kipeä muisto oli herättänyt usein nuoressa miehessä kysymyksiä. Nykyään hän tunsi edellisen sodan tapahtumat ja kuului itsekin järjestöön, jota hänen isänsä oli edustanut. Joitain kuukausia isän lähdön jälkeen vanha internet oli romahtanut uuden viruksen kuormittamana. Tietoverkon romahdusta oli seurannut maailmankaupan lähes täydellinen tyrehtyminen ja levottomuus valtasi kadut. Uusi vihollinen oli noussut kaaoksen keskeltä ja se olisi saattanut onnistua tavoitteissaan, ellei vapaiden miesten ja läntisen valtakunnan vartijoiden muodostama liittouma olisi onnistunut yhdistämään ihmiskuntaa. Sodasta oli selvitty ja nyt elettiin ensimmäisen heimosodan jälkeistä rauhan aikaa. Vihollinen oli nukkunut jo yli vuosikymmenen, mutta sen tiedettiin voimistuvan päivä päivältä. Nyt, kun uusi myrsky oli nousemassa, isän sanat palasivat elävinä hänen mieleensä ja rauhoittivat hänen sydäntään. Ei aihetta pelkoon. Tällä kertaa olemme valmistautuneet tuloosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti