Prologi (osa III): Munkki

Justus oli hetkeä aiemmin saanut luettua loppuun ensimmäisen kappaleen Valtakunnan historiasta, kun hän huomasi vierellään vieraan miehen. Miehen päällä oli löysä sinivihreä kaapu, joka oli kiristetty vyötärön ympärille hopeisella köydellä. Vartijoiden tai Arkkitehtien symboleja hän ei löytänyt vaatteesta. "Päivää, voinko auttaa Sinua jotenkin?", -Justus kysyi mieheltä. Mies kääntyi hänen puoleensa ja vastasi: "Hei Justus. Oletko löytänyt vastauksia vai oletko täällä vain kuluttamassa aikaa?". Justus epäröi hetken. Hänellä ei ollut selkeää käsitystä siitä, mitä hän oli etsimässä. Vahva tunne siitä, että uusi sota oli alkamassa vaivasi häntä ja hän toivoi, että historiallisten tapahtumien kertaaminen antaisi hänelle jotain ajatuksia siitä, mistä kriisi oli lähtöisin ja miten sen voisi parhaiten ratkaista. "Taidan olla vain kuluttamassa aikaani." -Justus vastasi miehelle. "En ole vielä löytänyt valoa tunnelin päästä. Etsin jotain, mutta en tiedä mitä. Toivoin, että vanhojen kronikoiden tutkimisesta olisi hyötyä. Jos osaat auttaa minua selvittämään ajatuksiani, niin olisin hyvin kiitollinen" -Justus jatkoi.

"Olen tullut tapaamaan sinua Justus. Veljeskunta, joka alkujaan perusti Vartijoiden järjestön, lähetti minut luoksesi. Miten hyvin tunnet Vartijoiden historian ja tiedätkö, miten pitkälle sen juuret ulottuvat? Minulla saattaa olla vastauksia kysymyksiisi, mutta sinun on ensin kirkastettava itsellesi se, mitä olet etsimässä. Olet tervetullut Veljeskuntamme luostariin, mutta sinne on pitkä matka ja sinun tulee varata reilusti aikaa opinnoillesi. Esimiehellesi olen jo lähettänyt toiveen vapauttaa sinut määräaikaisesti palveluksesta." -mies vastasi. Munkin sanat jäivät pyörimään Justuksen ajatuksiin. Veljeskunta, johon hän viittasi, oli osa järjestöä, johon hän itse kuului. Munkit, jotka olivat tallentaneet Läntisen Valtakunnan historiaa ensimmäisten ihmisten ajoilta asti, olivat olleet merkittävä tekijä tapahtumissa, joiden seurauksena Vartijoiden järjestö oli perustettu. Alkujaan munkkien tehtävänä oli ollut oikeuden jakaminen ja tiedon tallentaminen. Myöhemmin heille siirtyi monia muitakin tehtäviä, kunnes ensimmäisen tasavallaan aikana, yliopisto ja politiikka oli erotettu omiksi instituutioiksi ja munkit hajaantuivat uusien tehtävien äärelle. Osa munkeista oli silti säilyttänyt vanhat perinteensä ja heillä oli vieläkin joitain satoja jäseniä, ympäri Läntistä Valtakuntaa. Miksi yksi munkeista oli lähetetty hänen luokseen ja pyysi nyt häntä mukaansa?

Munkki keskeytti Justuksen ajatuksen kysyen: "Tiedätkö mitä Laakson ihmiset tekivät ensimmäisen yhteisön hajoamisen jälkeen? Aiemmin heillä oli ollut kaksi päällikköä, jotka tasapainottivat vallankäyttöä. Nyt, kun jäljellä oli enää yksi johtaja, Margiis hajotti vanhan neuvoston. Hän kutsui perheiden edustajat pitkään kokoukseen, jonka aikana valettiin perusta Läntisen Valtakunnan nykyiselle oikeusjärjestykselle. Perheistä muodostettiin kuusi heimoa ja jokaiselle valittiin oma päällikkö. Päälliköt valittiin heimojen sisäisissä vaaleissa kahden auringon kierron ajalle. Päälliköille valittiin neuvonantajat ja heistä muodostui pysyvä organisaatio, jonka tehtäväksi annettiin tiedon, oikeuden ja elämän säilyttäminen. Näin ihmiset jaettiin kahteen ryhmään, säilyttäjiin ja kerääjiin. Metsästäjiä ja maanviljelijöitä johtivat vaihtuvat päälliköt ja säilyttäjistä muodostui munkkien veljeskunta, jonka jälkeläisiä minä edustan. Nykyään meitä kutsutaan Vanhojen Jumalien Veljeskunnaksi, mutta varsinaisia jumalia meillä ei ole koskaan ollut. Jatkamme alkuperäistä tehtäväämme ja pidämme huolen siitä, että ihmisen historia ja elämän siemen tulevat säilymään myös tulevaisuudessa. Tehtävämme on ollut uhattuna moneen kertaan ja siksi autoimme Läntistä Valtakuntaa perustamaan Vartijoiden ja Arkkitehtien Järjestön. On taas aika, jolloin tarvitsemme toisiamme. Te tarvitsette Tiedon, me tarvitsemme miekan ja kilven. Valitsimme sinut edustamaan Vartijoita. Voit käyttää päätöksen tekemiseen oman aikasi, mutta tiedän jo nyt, että tulet vastaamaan kutsuumme." -munkki lopetti puheensa ja katosi kirjaston loputtomien hyllyrivien sekaan. Justus vilkaisi päätettään ja huomasi, että hänellä oli tullut yksi uusi viesti.

Prologi (osa II): Veljesriita

Justus otti hyvän asennon ja antoin tuolin mukautua kehonsa painoon. Hän saisi yhteyden arkistoon mistä tahansa varmennetusta tilasta, mutta tällä kertaa hän halusi hyödyntää Vartijoiden kirjaston palveluja. Vanhan kirjaston seinät oli täynnä hyllyjä, joihin oli arkistoitu teoksia ajalta ennen Uutta Verkkoa. "Tesla, avaa kirjastonhoitaja, kiitos." -Justus lausui komennon ja jäi seuraamaan sovelluksen latautumista edessään oleville näytöille. "Tervetuloa arkistoon, Justus", -ääni vastasi. Justus valitsi ensimmäisen aikakirjan ja sen ensimmäisen luvun. Hänellä ei ollut kiire ja kysymykset, jotka häntä vaivasivat, eivät saaneet suoria vastauksia Valtakunnan historiankirjoista. Hän uskoi, että löytäisi silti etsimänsä.

Veljesriita:
Laakson ihmiset olivat asuneet samalla paikalla aikojen alusta saakka. Populaatio mahtui hyvin vehreään laaksoon, joka reunusti sen keskellä virtaavaa jokea. Joen molempia puolia johti ihmisten yhdessä valitsemat päälliköt. Kahden suvun vanhimmat ja viisaimmat. Molemmilla päälliköillä oli parhaassa iässä oleva poika. Nämä kaksi poikaa olivat ystäviä jo lapsista saakka ja ratsastivat usein laakson lähialueilla tutkien riistan liikkeitä. Pojat olivat lähteneet tapojensa mukaisesti ratsastamaan jo varhain aamulla, muiden kyläläisten aloitetellessa arkisia tehtäviään. Keskipäivän tunnilla, toinen pojista ratsasti keskipäivän hurjasti hevostaan piiskaten kohti kylää. "Apua, apua!" - hän huusi ja pysäytti ratsunsa keskellä kylää olevan teltan eteen. "Bargolle sattui onnettomuus, tulkaa auttamaan. Kiireesti!" -hän jatkoi isälleen, joka tuli ulos teltasta. "Varustakaa lääkäri ja ylimääräisiä hevosia, nopeasti!", komensi päällikkö ja alkoi valmistaa omaa hevostaan matkaa varten. Hetken kuluttua, saattue oli valmis ja he lähtivät ratsastamaan kohti onnettumuuspaikkaa.
Argoth makasi tajuttomana ja loukkaantuneena kuivuneen joenhaaran pohjalla. Hevonen oli selvinnyt onnettomuudesta, mutta poika oli vakavasti loukkaantunut. Miehet nostivat hänet paareille ja aloittivat raskaan siirron kohti kylää. Markoth selitti tilannetta isälleen. He olivat kisailleet siitä, kumpi saavuttaa joen ja taukopaikan ensimmäisenä. Bargo oli yrittänyt oikaista kuivuneen joenuoman poikki, mutta sen jyrkkä rinne oli sortunut hänen hevosensa alta ja pudottanut molemmat kohtalokkain seurauksin kohti rotkoa.
Perille saavuttuaan, miehet saattoivat loukkaantuneen pojan parantajan telttaan ja jäivät odottamaan uutisia. Bargon isä oli saapunut paikalle ja hänen kasvoiltaan piirtyi syvä suru. Hänen ainoa poikansa oli vakavasti loukkaantunut. Seuraavat kaksi päivää mies vietti sairaan poikansa teltassa, odottaen käännettä parempaan. Sitä ei kuitenkaan tullut ja Bargo nukkui pois kolmantena päivänä. Toinen päälliköistä oli murtunut. Poika oli hänen ainoa perillisensä ja hän ei enää voinut saada lisää lapsia. Neljäntenä päivänä, kun pojan ruumis olisi pitänyt siirtää haudattavaksi, isä ei suostunut luopumaan siitä. Hän halusi viettää poikansa kanssa niin monta päivää, kun vain oli mahdollista.

Reilun viikon jälkeen toinen päälliköistä käski kyläneuvoston kokoukseen. Tilanteeseen oli saatava jokin ratkaisu. Toinen päälliköistä oli vajonnut syvään apatiaan ja vietti päivänsä kuolleen poikansa ruumiin äärellä. Kylän muiden asukkaiden oli kuitenkin jatkettava elämää eteenpäin ja he tarvitsivat uuden päällikön selvittämään arkipäiväisiä ongelmia. Oli tehtävä päätös, uuden päällikön tai vanhan jatkon välillä. Vanha päällikkö ei pystynyt täyttämään tehtäviään, eikä hänellä ollut jatkajaa. Kylän väki päätti kutsua koolle vanhimpien neuvoston.
Margiis ja Bargue istuivat keskellä neuvoston muodostamaa ympyrää. Margiis aloitti kokouksen ja esitteli asian. Barguen poika oli kuollut onnettomuudessa ja hänen poismenonsa johdosta, Bargue oli laiminlöynyt tehtäviään. Hänelle tarvitaan sijainen ja oppipoika korvaamaan syntynyttä vajausta. Bargue nousi seisomaan ja vaati puheenvuoroa: "Arvon neuvosto, suuri suru on kohdannut perhettäni. Poikani on houkuteltu liian lähelle vaarallista rotkoa ja työnnetty surman suuhun. Margiisin vallanhimoinen poika on yrittänyt tällä ovelalla juonella kasvattaa oman perheensä valtaa ja syöstä minut sivuun. Vaadin oikeudenkäyntiä!". Neuvostossa kohistiin ja pyöriteltiin päitä epäuskoisesti. Tapahtuma oli ollut selkeästi vahinko, eikä oikeudenkäynnille ollut tarvetta. Bargue kuitenkin vaati Margiisin pojan vangittavaksi ja rangaistavaksi teosta. Neuvostolla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin järjestää oikeudenkäynti ja Margoth kutsuttiin neuvoston eteen.
Oikeudenkäynnissä ei ilmennyt mitään uutta tuomioon vaikuttavaa asiaa. Bargue ei hyväksynyt tuomiota, vaan viha ja suru olivat sokaisseet hänen mielensä. "Sukuni kunniaa on loukattu väärällä tuomiolla ja valtani on yritetty riistää murhalla. Jos arvoisa neuvosto on päätöksensä tehnyt, on perheeni ja lähipiirini aika pakata tavaransa ja lähteä etsimään uutta kotipaikkaa Laakson ulkopuolelta!" - Bargue järisi uhkaavasti. "Veljeni ja ystäväni, malta mielesi ja ajattele asiaa kaukokatseisesti. Olet sokaissut itsesi ja vaadit epäoikeudenmukaista tuomiota. Tiedät, etteivät vanhojen lait voi hyväksyä vaatimustasi. Oletko varma päätöksestäsi?" -Margiis kysyi ja katsoi vakavin silmin Bargueta. Bargue ärisi, riisui päällikön merkkinsä, heitti sen neuvoston jalkoihin ja poistui salista.

Bargue piti puheensa ja näin hajosi ensimmäinen heimo. Barguen mukana lähti osa kyläläisistä, kohti pohjoista, uutta elämää etsimään. Myöhemmin hänen jälkeläisistään muodostui Itäisen Valtakunnan ensimmäinen kuningaskunta.

Prologi: Muistoja

Mies istui sängylle ja katseli hetken nukkuvaa lasta. Rakkaus ja huoli repivät hänen sisintään. Hän ei näkisi poikaansa pitkään aikaan. Levottomat ajat olivat alkamassa ja hän tulisi seisomaan ensimmäisessä rintamassa, kun myrsky saavuttaa läntisen valtakunnan.

"Poikani, olet syntynyt aikana, josta opettajamme tulevat kertomaan tarinoita historian luennoilla. Myrsky ja tuho ovat saavuttaneet valtakuntamme. Levottomuudet rajaseuduilla ovat kestäneet jo reilun vuoden. Ne on uutisoitu paikallisina konflikteina, mutta tiedämme, että ne ovat osa laajempaa operaatiota, joka on juuri käynnistymässä. Soluttautujia liikkuu rajojemme sisällä ja tietoverkkomme ovat jatkuvien hyökkäyksien kuormittamat. Tänään alkoi hyökkäyksen toinen vaihe. Internet ja maailmantalous, sellaisina kuin minä ne olen oppinut tuntemaan, tulevat romahtamaan lähivuosien aikana. Väistämätöntä voi vain viivyttää. Tiedon ja tavaran, logististen ketjujen katkeamisen jälkeen, koko maailman valtaa kaaos, joka vie meidät hyökkäyksen kolmanteen vaiheeseen, aseelliseen konfliktiin. Sotaan ilman lippuja ja uniformuja. Vain harva voi erottaa ystävän vihollisesta. Opportunismin ja itsesäilyttämisen vaisto muokkaavat rintamalinjoja, kun joukkoregressio ajaa ihmiskunnan syvään alemmuuden tilaan."

"Voin vain toivoa, että rintamalinjamme pitää, eikä veli nosta miekkaa veljeään vastaan. Tuntematonta uhkaa vastaan, ainoa pelastuksemme ovat veljeys, ystävyys ja rakkaus. Luottamus on voima, jolla me voimme torjua pelon ja tuhon symboleita kantavan vihollisen. Opettele kuuntelemaan sydäntäsi, erota hyvä ja aidosti vilpitön teko, tunnista ystävän kasvot tuntemattomien joukosta. Sinun aikasi on vasta alkamassa. Nuku nyt levollisesti. Minun velvollisuuteni on huolehtia siitä, että aurinko nousee horisontista sinäkin päivänä, kun vastuu tulevaisuudestamme on siirtynyt sinun harteillesi."

Poika tunsi, kuinka isän painava käsi liukui pitkin hiusrajaa ja pörrötti hänen tukkaansa kevyesti. Hän ei ollut tottunut siihen, että isä puhui työstään tai valtakunnan asioista. Hän oli usein yrittänyt kysyä niistä, mutta vastaukset olivat olleet aihetta vältteleviä. Lyhyen hetken kuluttua isä nousi sängyltä ja poistui huoneesta.

---

Muistojen tapahtumista oli jo yli kaksi vuosikymmentä aikaa, mutta Justus muisti hetken, kuin eilisen päivän. Isäänsä hän ei ollut tavannut sen jälkeen ja kipeä muisto oli herättänyt usein nuoressa miehessä kysymyksiä. Nykyään hän tunsi edellisen sodan tapahtumat ja kuului itsekin järjestöön, jota hänen isänsä oli edustanut. Joitain kuukausia isän lähdön jälkeen vanha internet oli romahtanut uuden viruksen kuormittamana. Tietoverkon romahdusta oli seurannut maailmankaupan lähes täydellinen tyrehtyminen ja levottomuus valtasi kadut. Uusi vihollinen oli noussut kaaoksen keskeltä ja se olisi saattanut onnistua tavoitteissaan, ellei vapaiden miesten ja läntisen valtakunnan vartijoiden muodostama liittouma olisi onnistunut yhdistämään ihmiskuntaa. Sodasta oli selvitty ja nyt elettiin ensimmäisen heimosodan jälkeistä rauhan aikaa. Vihollinen oli nukkunut jo yli vuosikymmenen, mutta sen tiedettiin voimistuvan päivä päivältä. Nyt, kun uusi myrsky oli nousemassa, isän sanat palasivat elävinä hänen mieleensä ja rauhoittivat hänen sydäntään. Ei aihetta pelkoon. Tällä kertaa olemme valmistautuneet tuloosi.